Olipa kerran harmaa sunnuntai. Wiivi ja Welma lähtivät lenkille. Kaatosade yllätti. Ainoa kuiva paikka olikin juuri matkan varrella. (Oli toinenkin mutta tylsempi.) Kerrankin sade tuntui oikeutetulta ja miten ihanaa oli istua hetkonen juttelemassa ja lukemassa lehtiä kaikessa rauhassa kiireettömästi. Eläköön slow life!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti